METSÄPOLKU

Eläinavusteisuus

Eläimet auttavat rakentamaan motivoivan ja optimaalisen oppimisympäristön, joka on turvallinen, mutta samalla haastava. Uuden oppiminen tapahtuu ohjattujen kokemuksellisten harjoitusten kautta, esimerkiksi hevosen tai koiran kanssa työskennellessä. Eläin on aidosti läsnä tilanteessa ja reagoi ihmisen tunnetiloihin ja käyttäytymiseen suorasti ja rehellisesti.
EASEL ® eläinavusteisessa tunnetaitovalmennuksessa tarkastellaan ihmisen ja eläimen välistä vuorovaikutussuhdetta. Mitä eläin omalla käyttäytymisellään viestii sen kanssa vuorovaikutuksessa olevan ihmisen tunnetilasta, asenteista, käyttäytymisestä ja suhteesta. Suhdetta tarkastelemalla tullaan tietoiseksi omista tunteista ja niiden vaikutuksesta käyttäytymiseen. Tavoitteena on vahvistaa omien tunnetilojen hallintaa niin, että ne auttavat suoriutumaan tehtävistä ja haasteista parhaalla mahdollisella tavalla. Eläinten kanssa opittu itsehavainnointi ja oman toiminnan säätely siirtyy myös asiakkaan arkielämään ja ihmissuhteisiin. Tässä prosessissa opitaan sekä ottamaan vastuuta omasta käyttäytymisestä että huomaamaan kuinka omat tunteet, ajatukset ja toiminta vaikuttaa itseen, toisiin ja käsillä olevaan tilanteeseen kokonaisuudessaan, mikä taas heijastuu myönteisesti asiakkaan elämänhallinnan tunteeseen ja sosiaalisiin suhteisiin.
Eläinavusteinen tunnetaitovalmennus on ystävyyden ja yhteistyösuhteen rakentamista sekä sosiaalisten taitojen prosessinomaista oppimista. Se perustuu yhteistyöhön, vuorovaikutukseen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja välittämiseen. Yhteistyösuhde edellyttää aitoa läsnäoloa ja sitä voi harjoitella erinomaisesti muiden sosiaalisten laumaeläinten kanssa. Kun eläinavusteisessa vuorovaikutusharjoituksessa jää sanat pois, niin silloin treenataan sanatonta viestintää (tunneviestintää, intuitiota, intentiota, kehonkieltä), joka muodostaa 70-90% ihmistenkin välisestä viestinnästä.
EASELissa eläintä ei koskaan käytetä hyväksi esim. rauhoittamaan hermostunutta ihmistä. EASEL katsoo niin ihmisille kuin eläimillekin terapeuttiseksi ja eettiseksi ainoastaan hoivan, etsimisen/tutkimisen ja leikin aktivoimisen. Pelon tai aggression aiheuttaminen olisi sekä epäeettistä että turvallisuusriski. Asiakkaalle ei ole hyödyksi oppia säätelemään omia tunnetilojaan eläimen varassa myöskään siksi, että ohjaajan eläintyöpari ei ole asiakkaalla “käytettävissä” arjen eri tilanteissa.
EASELissa kaikki toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen sekä ihmisen että eläimen osalta. EASEL -eläimet työskentelevät pääsääntöisesti vapaana, hevonen esimerkiksi isolla aidatulla alueella ulkona tai maneesissa, jolloin sillä on vapaus liittyä yhteen ihmisen kanssa tai poistua paikalta. Eläintä ei pidetä kiinni tai pakoteta mihinkään vastoin tahtoaan. Näissä puitteissa ohjattava oppii rakentamaan vuorovaikutussuhteen eläimeen sillä tavoin, että suhteeseen liittyy molemminpuolinen kunnioitus, luottamus ja välittäminen. EASELin periaatteisiin kuuluu, että jokainen ottaa vastuun vuorovaikutustilanteessa omasta puolikkaastaan, niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa ja hyväksyy, että toinen tekee omat päätöksensä omalla puoliskollaan. Eläimet ratkaisevat itse kenen kanssa työskentelevät ja kuinka pitkään yhtäjaksoisesti. Eihän toista ihmistäkään voi pakottaa leikkimään. (www.easeltraining.f).

Metsä

Aivotutkijoiden mukaan aivot reagoivat ympäristöönsä ja sen tuottamiin ärsykkeisiin pääosin samalla tavalla kuin kivikaudella. Ihmisen aivot ovat tottuneet ja sopeutuneet tutkailemaan luontoympäristöä. Luonnossa valppaus ja läsnäolo käynnistyvät automaattisesti vuosituhansien muokkaamien geenien ja toimintatapojen viisaudella. Nykyisessä elämänrytmissä koemme paljon uupumusta, tietotulvaa, tiedon käsittelykapasiteetin ylikuormitusta ja jatkuvaa tarkkaavaisuuden ylläpitämisen tarvetta. Ihmisen aistit ja aivojen sekä hermoston reagointijärjestelmä eivät pysty erottelemaan, onko virtuaalisesti tuotetun vaaran stimuloiva ärsyke todellinen vai mielikuvituksissa elävä. Vaaraa ennakoivat signaalit tuottavat sähkökemiallisen reaktion solujen välittäjäaineissa. Uhka- ja pelkokokemukset tuottavat hormonaalisia tunnereaktioita, joiden tarkoituksena on mahdollistaa nopea pakeneminen tai fyysinen taisteluaktiivisuus. Kotisohvalta ei konkreettisesti paeta, mutta stressihormoonitaso nousee. Vastaavasti luontokokemukseen on todettu liittyvän tuttuuden, turvallisuuden ja rentoutumisen elementtejä sekä luonnon kauneudesta nauttimista. Kun uhkia ei ole aistittavissa, käynnistyy elimistön palautuminen ja huolto sekä parasympaattisen hermoston toiminta automaattisesti. Luonnon elvyttävät vaikutukset syntyvät osittain tahdosta riippumatta. Niinpä elpymistä tapahtuu luontoympäristössä, vaikka ei itse kokisikaan olevansa erityisesti ”luontoihminen” (Metsämieli 2014)

• Jo noin 15—20 minuuttia luonnossa oleskelua auttaa laskemaan verenpainetta. Verenpainetta alentava vaikutus tulee esimerkiksi istumalla luonnossa tai rauhallisessa puistoympäristössä.

• Ihmisenrentoutuessajännittyneisyydestäjahuonoistatyöskentelyasennoistaaiheutuvatfyysiset oireet vähenevät. Esimerkiksi päänsärky voi kaikota luonnossa liikkuessa.

• Luonnon seesteisyys vaikuttaa myönteisesti kiireiseen elämään ja tietotulvaan joutuneeseen ihmiseen. Luontoliikunta voi vaikuttaa positiivisesti myös stressin heikentämään vastustuskykyyn.

• Luontopiristäämieltä.Seauttaaunohtamaanarjenhuoletjamurheet.

• Luonto houkuttelee liikkumaan myös uudestaan. Liikunta luonnossa koetaan kevyemmäksi

  kuin sisätiloissa.

• Joluonnonnäkeminenjakuuleminensaaaikaanpositiivisiavaikutuksia.Luontokuvatja

  -äänet voivat lievittää kipua ja kohentaa mielialaa.

• Luontoympäristö vaikuttaa positiivisesti vuorovaikutukseen. Luonnon avulla suhde omaan

  itseen ja muihin ihmisiin koetaan myönteisemmäksi. Myös erilaisten ryhmien välinen kanssakäyminen helpottuu. Luonnon tutut piirteet auttavat myös sopeutumaan uuteen ympäristöön (www.mielenterveystalo.f)